Blogi

Tarjouskilpailut kieliviidakkoa

20.12.2016

Yksinyrittäjä avaa sähköisen tarjouskilpailun. Ja varaa ison keittiönpöydän kokoisen alueen printtejä varten. Pääkoneen näytöillä on auki lisää tarjousasiakirjoja ja Finlex. Tarvitaan myös korostuskynä ja kuulakärkikynä huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä varten. Tabletilla on auki sähköposti liittoon. Siihen laitetaan kaikki tarkennusta vaativat sekä epäselvät asiat kysymyksineen.

Kysymyksiä osoitetaan myös palveluja hankkivalle taholle. Se vastaa niihin aikanaan yleensä, että asia on määritelty tarjouspyyntöasiakirjoissa. Siellä taas viitataan edelleen JYSE 2014 Palvelut -ehtoihin, joissa viitataan jälleen asiaa koskevaan lainsäädäntöön. Hmm, nyt tarvittaisiin jo muutama rinnakkaisnäyttö lisää.

Ja se suomen kieli. Jokaisessa näkemässäni tarjouspyynnössä on vähintään yksi kummallinen lause, josta pilkun paikkaa tai lausepainoa muuttamalla saa aikaan eri asioita tarkoittavia kokonaisuuksia. Tai samaan virkkeeseen on runnottu kolme todella isoa asiaa. Tällaiset virkkeet päättyvät usein toivottoman epäselviin viittauksiin johonkin näistä kolmesta asiasta. Ja niin tarjouskilpailuun osallistuva alleviivaa, rustaa kysymysmerkkejä ja käyttää yliviivaustussia. Ei käy kateeksi ruotsia äidinkielenään puhuvia yrittäjiä, harva kilpailutus julkaistaan kummallakin virallisella kielellämme.

”Laskutettavan palvelun hinta määräytyy suhteessa tarjottuun hintaan annettavan terapian pituuden suhteessa.” Yrittäjä raastaa päätään, vertaa lauseen sisältöä edellisiin ja seuraaviin kappaleisiin ja yrittää vakuuttaa itselleen, että kyllä tästäkin selvitään. Hän purkaa lauseen osiinsa ja tulee päätelmään, että erimittaisten käyntien hinta määräytyy suhteessa tarjottuun 45 minuutin käynnin hintaan. Tärkeä tieto noin tarjouksen kannalta.  Kun vielä löytäisi tiedon, että millaisessa suhteessa.

Moni virasto ja muu julkinen toimija on jo panostanut selkeään kieleen päätöksissään ja ohjeistuksissaan. Tulokset ovat nähtävissä osapuolten ajansäästönä ja hyvinvointina. Selkeä kirjallinen ilmaisu ei ole eikä sen pidäkään olla kaikkien asiantuntijoiden parasta osaamisen alaa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että tulevaisuudessa hankintojen yhteydessä olisi mahdollista ja pakollista käyttää sekä tarjouspyynnöt että sopimukset kielenhuollossa ennen niiden julkaisua.

Kyse on myös kansalaisen oikeudesta selkeään virkakieleen. Pahimmillaan tarjouspyyntöjen tulkinnanvaraisuus voi viedä yksinyrittäjän toimeentulon.

Heta Piirto
toiminnanjohtaja
Suomen Puheterapeuttiliitto ry
Kirjoittaja on Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön hallituksen jäsen


Alustatalous on palkansaajille mahdollisuus – kunhan riskeistä ja katvealueista huolehditaan

29.11.2016

Työntekijäjärjestöt kokoontuivat marraskuisena loskapäivänä kuulemaan ja keskustelemaan palkansaajien asemasta jakamistaloudessa. Puheenvuorot vilisivät termejä alustatalous, jakamistalous, kiertotalous, keikkatalous, digitalisoituminen, globalisoituminen, robotisaatio. Listaa voisi jatkaa pitkään ja käsitteitä avata romaanin verran.

Näihin käsitteisiin ja ilmiöihin liittyy kuitenkin vähintään yksi yhteinen tekijä: nopea muutos. Muutos, joka ulottuu myös työelämään ja työn tekemisen tapoihin. Säännöt ja rakenteet eivät aina pysy muutoksessa mukana – muutoksessa mukana olevista ihmisistä puhumattakaan.

Erilaisten alustojen avulla palveluja välittävät, tarjoavat ja ostavat tahot eivät ehkä aina ole miettineet, missä roolissa kukin tässä yhtälössä toimii. Kuka on työnantaja? Kuka taas työntekijä? Onko työnantajaa tai työntekijää vai ainoastaan yrittäjä ja asiakas, palveluja tarjoava ja niitä ostava? Onko palvelun tilaaja aina asiakas vai esimerkiksi toimeksiantaja, jolla voi olla muun muassa ennakonpidätykseen liittyviä velvoitteita? Missä roolissa palveluja tarjotaan? Sovelletaanko kuluttajansuojalakia, jos palvelu ei toteudukaan luvatusti? Kuka vastaa ja mistä? Ja kenen suuntaan?

Alustan omistaja - ehkä usein myös suurimpien voittojen kerääjä - on pääsääntöisesti miettinyt asian niin, että työnantaja se ei ole, vaan tarjoaa alustan asiakkaan ja yrittäjän välisen liikesuhteen toteuttamiseen tietyin ehdoin ja komissioin. Palvelun tarjoaja ja asiakas ovat todennäköisesti lähes yhtä useasti jättäneet tämän miettimättä. Tai jos ovat miettineet, ei pohdinta ole ulottunut siihen saakka, miten esimerkiksi työttömyysturva ja muu sosiaaliturva järjestyvät. Tai, jos toiminnasta syntyy tuloa, miten ja kenen tulee huolehtia verotuksesta?

Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestö haluaa vaikuttaa jäsenistönsä taloudellisiin, sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin mahdollisuuksin ja toimintaedellytyksiin muuttuvassa työelämässä. Palkansaajiin rinnastettavien epäitsenäisten yrittäjien asema on tunnistettu myös EU-tasolla ja vaikuttamisen paikka on nyt. Nyt on h-hetki vaikuttaa siihen, miten työoikeus- ja kilpailuoikeussääntely EU-tasolla etenevät, sillä tämä sääntely vaikuttaa väistämättä myös kansallisiin ratkaisuihin. Palkansaajiin rinnastettavien epäitsenäisten yrittäjien työoikeudellinen asema tulee selkeyttää ja normeerata tarpeellisilta osin. Lisäksi sosiaaliturvajärjestelmän tulee muuttua siihen suuntaan, että se mahdollistaa jouhevan siirtymisen eri työntekomuotojen välillä ja estää väliinputoamiset, joista jäsenistön suunnalta saa luvattoman usein kuulla. Palkansaajiin rinnastettavien epäitsenäisten yrittäjien kollektiivista edunvalvontaa ei voida pitää kilpailuoikeudellisesti kiellettyinä kartelleina.

Toinen, vähintään yhtä tärkeä rooli liittyy jäsenistöömme. Niihin, jotka tässä muuttuvassa työelämässä työtään tekevät ja toimeentuloaan ansaitsevat. Jäsenistömme tarvitsee selkeää, helposti saatavilla olevaa ja helposti omaksuttavaa tietoa siitä, mikä heidän työoikeudellinen roolinsa kulloinkin on ja miten heidän työttömyysturvansa ja sosiaaliturvansa järjestyy. Jäsenillä tulee olla riittävästi tietoa siitä, millaisia muutoksia heidän tulee esimerkiksi työttömyysturvansa ja sosiaaliturvansa järjestämiseksi tehdä, kun he seilaavat työsuhteiden ja yrittäjyyden välillä. Surullisia ovat ne tarinat, jossa uskollisesti palkansaajien työttömyyskassan maksuja maksanut, omasta mielestään työntekijän asemassa oleva, menettää alustakeikkansa ja saa kassasta työttömyysturvan epäävän päätöksen, jossa hänet on katsottu päätoimiseksi yrittäjäksi. Tähän voimme vaikuttaa tietoa ja koulutusta tarjoamalla.

Sokrates’n sanoja lainaten ”Sinulla voi olla tottumuksia, jotka heikentävät sinua. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.” On tärkeätä, että pysymme hallitusti muutoksen kärryssä mukana ja vaikutamme asioihin ennen kuin digijuna suhahtaa Suomen aseman ohi.

Minna Hälikkä
neuvottelupäällikkö, varatuomari
Agronomiliitto ry
Kirjoittaja on Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön hallituksen jäsen


Mukana listalla?

22.11.2016
 
Miten kuntoutusalalla yrittäminen eroaa muusta yrittäjyydestä? Merkittävä ero on ainakin siinä, että kuntoutusalan yrittäjien ansiot ovat usein kiinni muutamissa isoissa palvelutarjoajissa, kuten sairaanhoitopiiri, Kela tai kunta. Yksin toimivalle yrittäjälle monesti jo yksi näistä palveluntarjoajista täyttäisi listat. Yrittäjät tietävät, että on hyvä olla mukana useammalla listalla.

Palveluntuottajaksi pääseminen vaatii kovaa työtä. Tällä hetkellä suurin osa palveluntarjoajista valitsee palveluntuottajat kilpailuttamalla – jokainen omalla tavallaan ja kriteereillään. Yrittäjien on oltava valmiina aina uudenlaisiin järjestelmiin ja vaatimuksiin.

Kilpailutuksen ollessa käynnissä moni yrittäjä haroo hiuksia: Yksikin huolimattomuusvirhe voi maksaa paljon – pahimmillaan se tietää karsiutumista pois listalta koko sopimuskauden ajaksi. Sopimuskausien pituudet vaihtelevat, usein kolme - neljäkin vuotta. Yrittäjien on sille ajalle osattava laskea oikea hinta. Hinta, joka sisältää mm. suhdanteiden vaihtelut, kiinteiden kulujen muutokset, uudet innovaatiot ja vaatimukset.

Kesken sopimuskauden voi tapahtua paljon. Kilpailuttava taho voi muuttaa omia käytänteitä kesken sopimuskauden. Se voi päättää esimerkiksi tehdä terapian omana työnä. Tai kertoa, että sopimuskautta jatketaan toistaiseksi samalla hinnalla ja yrittäjän päätettäväksi jää joko olla mukana tai jäädä ulos.

Samalla toimintaympäristö muuttuu. Kenen kustannettavaksi jää uusien innovaatioiden käyttöönotto? Mitä voidaan ajatella esimerkiksi sähköisestä potilasarkistosta, johon yrittäjien tulee liittyä, vaikka vielä ei tiedetä sen mahdollisista tulevista käyttökustannuksista? Yhteiskunnallisesti kannatettava uudistus, mutta mikroyrittäjille taloudellisesti vaikeasti ennakoitavissa.

Osa yrittäjistä on alkanut pohtia jaksamista yksinyrittäjänä. Pitääkö kaikista vaatimuksista vastata yksin, vai voisiko niitä jakaa? Aina isommat yksiköt eivät kuitenkaan tee yrittämistä helpommaksi. Milloin yrittäjä on vain ketjun tai suuren organisaation jatke, milloin asioiden jakamisesta hyötyy aidosti? Yksiselitteistä ja kaikille sopivaa vastausta ei ole. Miten sote-uudistukseen kannattaisi valmistautua? Ei ainakaan panikoimalla tai tekemällä hätäisiä ratkaisuja. Vielä ei ole edes selvää, miten jatkossa kuntoutus järjestetään tai miten jatkossa tuolle listalle pääsee, jotta on mukana palveluntuottajana.

Yrittäjien on pidettävä päät kylmänä. Valppaina, mutta luottaen, että asiantuntevia terapeutteja tarvitaan jatkossakin. On panostettava osaamiseen ja laadun säilyttämiseen. Monenlaisia paineita tulee useasta suunnasta, miten pystyy keskittymään kaikkein tärkeimpään – asiakkaiden hyvinvointiin?
Kuntoutusalan yrittäjien on otettava lisäksi huomioon alamme eettiset ohjeet ja periaatteet. Kyse ei ole pelkästään myynnistä ja markkinoinnista, vaan terveydestä ja hyvinvoinnista.

Tiina Mäkinen
puheenjohtaja
Kuntoutusalan Asiantuntijat ry

Kuntoutusalan Asiantuntijat on akavalainen ammattiliitto, jonka jäsenjärjestöjä ovat Suomen Fysioterapeutit ja Suomen Toimintaterapeuttiliitto. Kuntoutusalan Asiantuntijat on Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön perustajajäsen.

 


Yrittäjä, muista huolehtia jaksamisestasi!

15.11.2016

Yrittäjälle oman työterveyshuollon järjestäminen on vapaaehtoista siinä missä työttömyysturvakin. Etenkin yrityksen alkumetreillä yrittäjällä on ”pakollisia” menoeriä ja tästä syystä ajatusta oman työterveyshuollon ja työttömyysturvan järjestämiseen ei juurikaan liikene. Merkittävä osa yrittäjistä ja etenkin yksinyrittäjistä ei ole järjestänyt omaa työterveyshuoltoaan, vaikka Kela korvaakin kustannuksista 50 – 60 % tietyin rajoituksin.

Yrittäjän omaan työkykyyn liittyviä haasteita ovat toimeksiantojen epävarmuus, kausivaihteluista johtuvat pitkät työpäivät, vapaa-ajan vähyys sekä töiden ja perhe- elämän yhteensovittaminen. Suurin haaste on, että toisin kuin työntekijällä, yksinyrittäjällä ei ole yleensä ketään ulkopuolista, joka huomaisi heikentyneen työkyvyn ajoissa.

Työterveyslaitoksen ja Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan Työterveyshuollon järjestämisaste vaihtelee yrityksen koon mukaan. Keskisuurissa yrityksissä yrittäjän työterveyshuolto on järjestetty kaikissa yrityksissä, kun pienissä yrityksissä vastaava luku on 88 prosenttia. Alle 10 hengen työantajayrityksissä työterveyshuolto on järjestetty 59 prosentille yrittäjistä, kun yksinyrittäjillä työterveyshuolto on järjestetty ainoastaan 21 prosentille.

Jos yrittäjänä ei nähdä ennakoivan työterveyshuollon merkitystä omaan jaksamiseen tai yritystoiminnan tuottavuuteen, on työterveyshuollon alhainen järjestämisaste hyvin ymmärrettävää. Tunnollinen yrittäjä kantaa kyllä huolta työntekijöistään, mutta saattaa unohtaa itsensä. Olisi kuitenkin syytä muistaa, että yrittäjän jaksaminen on koko yrityksen asia.

Itsestä huolehtiminen on kuitenkin sijoitus tulevaisuuteen.  Yrittäjän tulisikin pohtia, miten voi lisätä omia ja yrityksen voimavaroja ja näin parantaa työssä jaksamista ja yrittäjänä pärjäämistä. Erilaisten tilanteiden varalle on hyvä tehdä varasuunnitelmia ja pohtia riskianalyysiä johon liittyy oleellisesti yrittäjän terveydentila. Yrittäjän työhyvinvointi luo perustan koko yrityksen menestykselle.

Jarmo Hyvärinen
Puheenjohtaja
Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA


Yrittäminen on helppoa – vai onko?

8.11.2016


Välillä kuulee kollegojen toteavan pelonsekaisesti, että yrittäjäksi ryhtyminen on hankalaa ja monimutkaista. Lomakesulkeiset yrittäjätoimintaa aloittaessa sekä kirjanpito ja veroilmoitus yrittäjäksi ryhdyttyä arveluttavat.
Todellisuudessa ainakin pienimuotoisen ammatinharjoittajuuden, josta moni psykologikin tavallisesti ainakin aloittaa yrittäjäuransa, vaikeudet ovat sittenkin muualla kuin paperisodassa. Toiminimen perustaminen edellyttää vain parin lomakkeen täyttämistä, eikä pienimuotoisen toiminnan kirjanpito vaadi sekään enempää kuin pankki- ja veroasioiden hoitaminen yksityisestikään.

Mikäli yrittäjä tarjoaa terveydenhuollon palveluja, on lisäksi heti toimintaa aloittaessa huomioitava asiointi toimintaa valvovan viranomaisen eli paikallisen aluehallintoviraston kanssa. Myös kaikista potilastyön velvoitteista yrittäjän on tietenkin huolehdittava itse, kun työnantajaa ei ole. Toistaiseksi esimerkiksi ammatinharjoittajana toimiva psykologi pärjää vielä ilman sähköistä potilastietojärjestelmää.

Huomattavasti monimutkaisemmaksi yrittäminen muuttuu, jos yritykseen palkkaa työntekijöitä. Lakisääteiset työnantajavastuut on tällöin hoidettava oikein ja ajallaan.

Niin sanottu kevytyrittäjyys, ”pilviyrittäjyys”, voi vaikuttaa houkuttelevalta vaihtoehdolta – tällöin mitään omaa yritystä ei perusteta, vaan laskutus ja verotus hoituvat erillisen palveluntarjoajan kautta. Joissain tilanteissa tämä malli voi myös tuntua ainoalta mahdolliselta, sillä omalla toiminimellä toimivaa saattaa arveluttaa pääsy tarvittaessa työttömyysturvan piiriin, vaikka yritystoiminta olisi ollut vähäistäkin. Tosin työttömyysturvalaki määrittelee myös kevytyrittäjät yrittäjiksi.
Kevytyrittäjyys tulee myös kalliiksi, sillä palveluntarjoaja laskuttaa tietenkin oman palkkionsa. Työntekijä ei myöskään voi hyödyntää pienimuotoisen yritystoiminnan alv-alarajaa, sillä palveluntarjoaja on aina alv-velvollinen. Terveydenhuollon palvelujen myynnin kannalta kevytyrittäjyys on ongelmallista.

Lainsäädäntöä on kehitettävä siihen suuntaan, että minkä tahansa työn tekeminen myös yrittäjänä on mahdollista ja kannattavaa ilman pelkoa ongelmista työttömyysturvan suhteen. Akava ja Akavan yrittäjät ja itsensätyöllistäjät työskentelevät aktiivisesti tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Yrittäjän on tärkeää olla perillä erilaisten toimintamuotojen eduista ja velvoitteista. Akavalaiset liitot antavat tähän ohjeita ja neuvontaa.
 

Annarilla Ahtola
Puheenjohtaja
Suomen Psykologiliitto ry
Kirjoittaja on Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön varapuheenjohtaja


Työelämän trendit hämärtävä työsuhteen käsitteen

1.11.2016

Erilaisia työnteon malleja on tullut ja tulee työelämän muutoksen myötä. Positiivinen yrittäjyyden vire läpi leikkaa uusia työnteon muotoja. Yksi niistä on ns. kevytyrittäjyys, se on uusi pikkuhiljaa vakiintuva termi itsensä työllistäjälle ilman yritystoiminnassa vaadittavaa Y-tunnusta eli yritys- ja yhteisötunnusta. Kevytyrittäjän puolesta laskutuksen hoitaa laskutuspalvelu ja maksaa ”palkan” yrittäjälle, joka yleensä itse hankkii, sopii ja tekee työt.

Kevytyrittäjä on tuore esimerkki monityösuhteisesta maailmasta, jossa asiantuntemus, osaaminen ja työtehtävät sirpaloituvat. Tämä johtaa siihen, että välttämättä ei synny enää kokonaisia työpaikkoja. Tällaisten toimeksiantojen kautta työskenteleminen voi johtaa tilanteisiin, joissa työsuhteen määritelmä saattaa hämärtyä. Työnantajat hankkivat tarvitsemaansa osaamista esimerkiksi freelancereilta tai näiltä kevytyrittäjiltä, joka tekee keikkatyötä yleensä palkkatyönsä ohessa tai ollessaan työttömänä työnhakijana. Kevytyrittäjäksi ryhtymistä helpottaa se, että kaikkia yrittäjyyden osa-alueita ei tarvitse välttämättä tuntea.

Kevytyrittäjyydessä on hyvät puolensa, mutta sen haasteena on näin toimivan itsensä työllistäjän täydellinen väliin putoaminen mm. työttömyysturvan suhteen.  Laskutusosuuskunta ei ole kevytyrittäjän työnantaja. Sitä kautta itsensä työllistävä henkilö ei voi vakuuttaa itseään työttömyyden varalle.  Olennainen uudistus, joka tarvitaan uudessa työelämässä, on mahdollisuus hankkia työttömyysturva riippumatta työn organisoimistavasta. Työttömyysturvalain pitäisi olla nimenomaan ”turva” tehdä työtä ja hankkia toimeentulo eri työnteon muodoin, eikä rajoittaa sitä.

Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestössä olemme asettaneet tavoitteet parantaa pilvityöntekijöiden ja erilaisilla alustoilla toimivien sekä laskutusosuuskunnan palveluita käyttävien itsensätyöllistäjien asemaa.

Työsuhteen tarjoamaa suojaa on laajennettava koskemaan myös toimeksiantona tehtyä työtä, joka ei ole yrittäjänä tehtyä työtä. Tällä hetkellä ”pilvityönantaja” ei ole työsopimuslain mukainen työnantaja eli kysymyksessä ei ole työsuhde eikä vuokratyö. Tämä estää mm. työttömyystuvan hankkimisen. Pilvityöntekijöille on turvattava mahdollisuus myös mm. työterveyshuoltoon samalla tavoin kuin työsuhteisilla palkansaajilla.

Salla Luomanmäki
Toiminnanjohtaja
Akavan Erityisalat

Kirjoittaja on Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön puheenjohtaja

 


Itsensätyöllistäjän ilot ja surut

25.10.2016


Lapsena ajattelin, että olisi mukava olla kioskin tai antikvariaatin pitäjä. Yksin hoitelisin kioskia ja myisin siellä mukavia tavaroita; tai yksin pitäisin antikvariaattia ja lueskelisin kirjoja, jos asiakkaita ei olisi. Lapsen haaveissa ei tarvinnut miettiä toimeentuloa ja sosiaaliturvaa. Lapsen haaveissa oli kuitenkin työn vapauden kaipuu. Saa itse järjestää työnsä, putiikkinsa aukioloajat ja muuttaa asioita haluamaansa suuntaan. Ei ole pomoa, mutta asiakkaita täytyy ajatella.

Moni itsensätyöllistäjä ja yksinyrittäjä onkin tyytyväinen työhönsä ja työn vapauteen. Tuloksiakin syntyy hyvin, kun on motivoitunut tekemään työtään ja vastaa itse aikaansaannoksistaan. Tilastokeskuksen mukaan kolme neljästä ei vaihtaisi saman alan palkkatöihin, vaikka pääsisi. Huolia aiheuttaa toimeentulo ja sosiaaliturva. Entä jos työtä ei ole riittävästi ja miten on eläketurvan laita?

Voisiko itsensätyöllistäjän ja yksinyrittäjän työn parhaat puolet viedä palkkatyöhön ja palkkatyön turvan itsensätyöllistäjille? Jos ajattelisi palkkatyötään kioskina, jossa vastaa itse myytävistä ajantasaisista tuotteista ja tyytyväisistä asiakkaista. Voisiko ajatella, että pitää osaamisensa ajantasalla ja toimisi niin, että työhön ollaan tyytyväisiä. Ja kohtelisi työtovereita ja muita kuten kioskin asiakkaita. Työpaikkansa, ”kioskin” voisi pitää auki joustavasti, välillä pitkiä päiviä, välillä pitkiä viikonloppuja. Vapaa-aika ja työn joustavuus ovat kilpailutekijöitä siinä missä palkkakin.

Entä sitten ne palkkatyön parhaat puolet itsensätyöllistäjille? Palkkatyön säännöllisiä tuloja ei voi taata itsensätyöllijstäjille ja yksinyrittäjille. Palkansaajan sosiaaliturvasta löytyy kuitenkin mallia ”kioskinpitäjillekin”. Odotukset ovat suuret yhdistelmävakuutuksen järjestämisestä itsensätyöllistäjille ja yksinyrittäjille.

Rusinoita ei voi pullasta kaivella, mutta väillä on hyvä miettiä lapsuuden haaveita. Lapsuuden haaveammatissa ei ole pomoja, eikä ikäviä työtovereita. Voi pitää sitä omaa putiikkiaan tai ajella lakaisukoneella. Olipa sitten itsensätyöllistäjä, yksinyrittäjä tai palkansaaja, tärkeää on, että voi tehdä sitä työtä, mistä pitää; työn imu ja into työhön säilyvät. Palkalla ja tuloilla täytyy tulla myös toimeen. Työn imu katoaa, jos täytyy koko ajan miettiä toimeentuloaan ja tulevaisuuttaan.

Eeva Rantala
toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto


Yrittäjät kuntavaalien agendalle

18.10.2016

Suomi on tekemässä historiallisesti todella suurta hallinnollista uudistusta. Palveluita ja henkilöstöä tullaan siirtämään kunnista maakuntiin ja kuntien budjeteista lähtee pois 50-60%. Yksi kuntien erittäin tärkeä tehtävä tulee jatkossa olemaan kunnan elinvoimaisuuden kehittäminen.

Yleensä, kun puhutaan elinkeinoelämästä, mieleen tulee satojen työpaikkojen yritykset, telakat, biotehtaat ynnä muut, ja yksinyrittäjä nähdään usein olevan yhtä kaukana elinkeinoelämästä, kuin iltatähti taivaalla. Kuitenkin seutujen hyvä elinkeinoelämä, elinvoimaisuus on niin paljon muutakin kuin kasvottomat suuryritykset.  Jo pelkästään yksinyrittäjien määrä on kasvanut kymmeniksi tuhansiksi. Yksinyrittäjä, joka nauttii omasta työstään ja on sinut oman yrittäjyytensä kanssa, on usein myös aktiivinen ja näkyvä toimija omalla paikkakunnallaan tai asuinalueellaan. 

Kunnat tulevat jatkossakin taistelemaan automatisoidusta teollisuudesta ja isoista työllistäjistä. Se kunta, joka tarjoaa parhaan infran ja palvelut, tulee vetämään pisimmän korren. Mutta miten saataisiin yksinyrittäjien tai toiminimiyrittäjien tuoma elinvoima kunnanisien ymmärryksen piiriin? Kuinka he saataisiin hoksaamaan, että ihmiset tulevat työllistämään enemmän itse itseään tulevaisuudessa tai hankkivat sivutuloja. Tulevatko epätyypilliset työsuhteet lisääntymään, ja kuinka paljon, on hyvä kysymys? 

Kuntavaalitkin ovat tulossa ja uudet henkilöt ovat pian päättämässä kuinka omaa kuntaa kehitetään ja kuinka lisätään koko seutukunnan elinvoimaisuutta. Näiden uusiksi innovatiivisiksi kuntapäättäjiksi haluavien eli tulevien ehdokkaiden on jo hyvä tunnistaa, että telakkaa ei tule Päijänteen rantaan, vaikka risteilijät kauppansa tekevätkin ja biotehtaita ei joka kuntaan rakenneta.

Nyt olisi viisautta kehittää kuntien palveluita aloittaville yrittäjille, mutta myös muille ns. omaa työtä tekeville, oli se sitten koodausta, eri alojen suunnittelutyötä, freelancerina olemista, tutkimus- tai projektityötä ja kaikille muille, jotka tarvitsevat työpöydän ja toimivan nettiyhteyden. Vierailin kolme vuotta sitten Amsterdamissa paikoissa, joissa nämä fasiliteetit oli tarjolla todella kohtuullista vuokraa vastaan. Ihmisellä on oma työpiste, johon tärkeimpänä kuuluu toimiva internet-yhteys ja kahvikone. Kenenkään ei tarvitsisi työskennellä kotona keittiön pöydän ääressä. Samoissa tiloissa vuokralla olevista muodostuu nopeasti työyhteisö. Muutamissa kaupungeissa tätä on jo testattu hyvin kokemuksin ja mm. peliala on kehittymässä hyvällä vauhdilla tämän ansiosta esim. Jyväskylässä.

Tiedetään, että kuntiin tulee jäämään tyhjiä kiinteistöjä sote-palveluiden siirtyessä pois kunnista ja ne kunnat, jotka ovat etukenossa tekemässä kiinteistökehitystä tai -jalostusta, tulevat olemaan voittajia. Tämä tulevaisuuden ”uusi työ tai työntekemisen uudet muodot” tulevat tarvitsemaan paljon erityyppisiä tilaratkaisuja. 

Kunnallisvaalit kannattaa siis ottaa ihan tosissaan. Ehdokkaisiin kannattaa vaikuttaa. Nyt muovataan tulevaisuuden kuntia ja niiden rakenteita ja tuo työ ei onnistu vanhentuneilla mausteilla.

Ulla Perämäki
järjestösihteeri
KTK Tekniikan Asiantuntijat ry

 


Ammattitaitovaatimuksia ei pidä alentaa

11.10.2016

Sosiaalipalveluista 36 % kansantalouden tilinpidon mukaan luetaan yksityisiin palveluihin ja julkisesti tuotettujen palvelujen osuus on 64 %. Yksityisistä palveluista suurin osa kustannetaan kuitenkin verovaroin kuntien ostopalveluina. Suurimpana yksityisten palvelujen ryhmänä ovat asumiseen liittyvät palvelut kuten palveluasuminen. Merkittäviä sektoreita ovat myös lastensuojelun sijaishuolto ja kotiin annettavat palvelut.

Ammatinharjoittajien ja itsensätyöllistäjien osuus sosiaalialalla on vielä varsin vähäinen. Esimerkiksi sosiaalialan korkeakoulutettuja psykoterapeutteja ja työnohjaajia työskentelee osa-aikaisesti esimerkiksi oman toimensa ohella.

Olosuhteet ja toimintaympäristön muutos voivat tuoda tähän nopeankin muutoksen. Sote-uudistus ja yksityisellä sosiaalipalvelualalla tapahtuvat yritysten toimintatapamuutokset voivat antaa mahdollisuuden toimia ammatinharjoittajana myös sosiaalialalla.

Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää, että ammatinharjoittamiselle on olemassa reunaehdot lainsäädännössä. Maaliskuussa 2016 voimaan astunut sosiaalihuollon ammatinharjoittamislaki määrittää sosiaalityöntekijät, sosionomit ja geronomit laillistetuiksi ammattihenkilöiksi, jotka rekisteröidään ja joita valvotaan. Ammattihenkilölaki määrittää laillistamisen koulutusvaatimuksen. Näin pitääkin olla, jotta asiakasturvallisuus ja palvelujen laatu voidaan turvata.

Maan hallitus puhuu normien purusta ja siinä yhteydessä kelpoisuusehtojen joustavoittamisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölakeja tullaan tarkastelemaan hallituskauden loppupuolella. Tarkoitus on kirjoittaa lait yhteen. Tässä harjoituksessa on akavalaisten liittojen ja meidän yhteisen yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön valvottava jäsentemme etuja, jotta ammatinharjoittamisen koulutusvaatimuksesta ei joustavoiteta tai jopa alenneta. Tämä on myös asiakas- ja potilasturvallisuuteen kannalta merkittävää.
 

Tero Ristimäki
Puheenjohtaja
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry

 


Töissä vai vapaalla?

4.10.2016

Itse päätän työni ajan, paikan ja määrittelen sopivan palkkion. Voin tehdä joustavasti töitä aamuisin tai päivällä, illalla ja tarpeen tullen yön puolella. Työni joustaa muun elämän mukaan.

Vaaleanpunasävytteisiä unelmia yrittäjän arjesta, kun se vertautuu pakkotahtiseksi koettuun palkkatyöhön, jossa lapsen lääkärikäynti on neuvoteltava esimiehen kanssa kuukautta aiemmin ja poissaolotuntien korvaamisesta on sovittava erikseen.

Onko työminän ja arkiminän erottaminen yrittäjälle kuitenkaan mahdollista? Onko yrittäjä aina töihin kutsuttavissa, ja tuleeko yrittäjän luovuttaa asiantuntemustaan vain palkkiota vastaan?

Ammatinharjoittaja on aina myös oman ammattialansa asiantuntija. Rajauksen pulmia tulee, kun asia, johon suhtaudut vähintäänkin kiinnostuneena, usein jopa intohimoisesti, nousee esiin myös vapaa-ajalla. Kuinka määritellä tiedon jakamisen rajat? Vastaanko keskustelupalstalla vellovaan väärille raiteille lipsuneeseen keskusteluun puheterapiasta ammattihenkilön asemassa, äitinä, veronmaksajana vai yrittäjänä? Suostunko hiekkalaatikolla ottamaan kantaa vieressä istuvan äidin lapsen äänteistön, kielen tai puheen kehittymiseen ja millä tasolla. Vastaavia punnintoja käyvät monet eri aloilla toimivat yrittäjät.

Joskus on pakko saada kertoa omasta työstä ja sen sisällöstä, kun se nyt vaan on niin kiinnostavaa. Joskus siitä jopa kysytään. Mutta suostunko pitämään vanhempainkahvilassa lyhyen alustuksen lapsen kielen kehityksen peruspilareista tai niistä keskimääräisistä ikäodotuksista? Vai ohjaanko vaan neuvolan nettisivuille lukemaan?

Kollegaa haluaisi auttaa aina. Itsekin siitä saa usein apua. Ajatukset eri ilmiöistä selkenevät keskustellen ja toisen kokemuksista oppimalla. Vaikeaa saattaa kuitenkin olla kollegoiden kesken huomata, missä vaiheessa siirrytään vastavuoroisesta keskustelusta ammatilliseen konsultointiin ja ongelmanratkaisuun, josta kollega voi haluta perustellusti korvauksen.

Yrittäjän tulisi sekä ammattieettisistä että työsuojelullisista seikoista johtuen miettiä ja selvittää itselleen, mitä pitää laskutuksen alaisena työnä ja minkälaista tietoa on valmis jakamaan pelkästä halusta levittää tärkeäksi katsomiaan asioita ja vaikuttaa niihin. Kokeilin itse. Ei ollut helppoa, mutta hyödyllistä kyllä.

 

Heta Piirto
Toiminnanjohtaja
Suomen puheterapeuttiliitto ry
Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön hallituksen jäsen


Itsensätyöllistäjien joukko kasvaa ja monimuotoistuu

27.9.2016

Kaikissa keskusjärjestöissä on liittoja, joilla on jäseninä itsensätyöllistäjien joukkoon kuuluvia. Liitoilla on kuitenkin erilaisia painotuksia sekä keinoissa että tavoitteissa, joilla kyseisen joukon asemaa haluttaisiin parantaa.

Jotkut näkevät tai haluavat nähdä itsensätyöllistäjät joko vapaina, sosiaalituista riippuvaisina taiteilijoina tai vaihtoehtoisesti vaikkapa it-alojen korkeasti koulutettuina ja hyvin toimeentulevina juppeina, jotka vaeltavat työmarkkinoilla kehittäen osaamistaan ja ansioluetteloaan, verkostoituen ja työskennellen ennen kaikkea itselleen. Monet heistä ovat kuitenkin aivan tavallisia työntekijöitä, jotka ovat lähinnä teknisesti yrittäjän asemassa ja joiden asiakkaat maksavat heidän palkkansa yksittäisinä korvauksina yksittäisistä työsuorituksista.

Itsensätyöllistäjiin kuuluvat yrittäjät, niin sanotut kevytyrittäjät, freelancerit, osuuskuntayrittäjät, vapaat tieteilijät ja taiteilijat sekä muut eri lähteistä, monesti useasta lähteestä elantonsa keräävät. Aivan tuoreessa kirjassaan Väliin pudotetut Janne Arola ja Iikka Hackman kuvaavat yksilötarinoiden kautta itsensätyöllistäjien arkea. Osa heistä ei kertakaikkiaan halua tulla tulkituksi yrittäjiksi, koska he eivät ole perustaneet yritystä eivätkä halua sitä perustaakaan.

Erilaisuus ei kuitenkaan jää tähän, koska myös liittojen sisällä olevan joukon erilaisuus on varsin monenkirjavaa. Esimerkiksi OAJ:ssä kyseiseen joukkoon voidaan lukea väitöskirjaa satunnaisten apurahojen tuella tekevä ja satunnaisilla sijaisuuksilla elävä yliopisto-opettaja, pientä yksityistä päiväkotia pyörittävä yrittäjä, aikuiskoulutuskeskuksen maahanmuuttajakoulutusta antava alihankkija jne.

Koulutusalallakin myös silpputyö on lisääntynyt. Tämä ilmiö on tapahtunut nimenomaan sijaisuuksien kautta. Sijaisuus napsahtaa milloin mistäkin koulusta tai ryhmästä tai oppiaineesta, tai sitten ei. Usein edessä on aamulla tilanne, ettei sijainen tiedä tulevan työpäivän sisällöstä tai kulusta yhtään mitään. Onnistuminen mitataan sillä tuleeko uutta sijaisuutta vai ei.

Lyhytaikaisia sijaisuuksia tekevä sijaisopettaja ei voi usein juurikaan valmistautua työpäiväänsä. Lisäksi hän kokee aina olevansa jollakin lailla ulkopuolinen ja tulevansa joskus jopa vihamieliselle maaperälle. Näin on varasinkin silloin, jos sijaiset ovat vaihtuneet usein. Ei ole helppoa ja vain harvalle tällainen työkuva tai -ura on tavoite.

Monimuotoisuudesta johtuen myös itsensä työllistävien tarpeet ja toiveet aseman parantamisesta ovat erilaisia. Tarpeet eivät aina kohtaa omien liittojen tavoitteita tai keinoehdotuksia. Puhumattakaan siitä joukosta, joka on kokonaan järjestäytymätöntä. Oma lukunsa onkin itsensä työllistävän jäsenyys ammattijärjestössä. Jos tekee esimerkiksi kolmea eri työtä kootakseen elantonsa, niin mihin ammattijärjestöön kuuluisi?

Myös mahdollisen työttömyys- ja muun sosiaaliturvan maksajasta ja järjestämistavoista on monenlaisia käsityksiä. Tähän yhteyteen sopii ajankohtainen keskustelu ja päätös Kelan kansalaispalkasta tai perustulokokeilusta. Niiden osaltahan tämän vuoden lopulla annetaan kuvaus kokeiltavista malleista ja koeasetelmasta, jolloin kokeilu alkaisi vuonna 2017.

EU:ssa on viritelty keskustelua erityisesti apurahansaajien osalta valtioiden rajat ylittävästä eläketurvasta. Kyse on siis hyvin heterogeenisen asetelman ongelmista, joihin tuskin kovin yksinkertaisia malleja on mahdollista saada, ainakaan ilman suuria rahallisia panostuksia.

Työ- ja elinkeinoministeriö onkin käynnistänyt tutkimusta itsensä työllistämisestä ja jakamistaloudesta työelämän murroksessa. Tarkoituksena on selvittää itsensä työllistämisen nykyistä laajuutta ja kasvunäkymiä sekä jakamistalouteen perustuvan itsensä työllistämisen merkitystä kasvun ja uusien työpaikkojen synnyttämiseksi tulevaisuuden työmarkkinoilla. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan työn jakamistalouteen perustuvia mahdollisuuksia ja haasteita.

Tutkimuksen avulla muodostetaan näkemys julkisten työ- ja elinkeinopalveluiden roolista itsensä työllistämisen edistämisessä. Pyrkimyksenä on myös luoda konkreettisia suosituksia siihen, miten palveluja tulee jatkossa kehittää. Tarkoitus on, että raportti valmistuisi jo joulukuussa 2016.

Tutkimustietoa tarvitaankin. Tarvitaan myös pikaisesti konkreetteja toimenpiteitä itsensätyöllistäjien sosiaaliturvan rakentamiseksi.

Olli Luukkainen
Puheenjohtaja
Opetusalan ammattijärjestö OAJ


Lisääkö perustulo työllisyyttä?

20.9.2016

Perustulosta ja vuoden 2017 alusta alkavasta perustulokokeilusta etsitään lääkettä moneen. Julkisen keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että eri tahoilla on myös eriävät käsitykset siitä, mitä sillä tarkoitetaan ja mihin sillä lopulta pyritään. Olennaista olisi lisätä työllisyyttä, purkaa kannustinloukkuja ja kuitenkin varmistaa ihmiselle riittävä turvaverkko, jos työtä ei ole. Onko perustulo siis ratkaisu?

Hallituksen lakiluonnos perustulokokeilusta oli juuri lausuntokierroksella ja Akavakin antoi siitä omat näkemykset eteenpäin.

Akavan keskeinen linjaus on, että perustulokokeilussa tärkeimpinä tavoitteina on purkaa kannustinloukkuja ja parantaa työllisyyttä. Isossa kuvassa työllisyysaste on saatava nousuun, jotta suomalainen hyvinvointivaltio etuuksineen ja palveluineen on mahdollista säilyttää. Perustulo olisi mullistava muutos nykyiseen syyperusteiseen sosiaaliturvajärjestelmään. Akava katsookin, että perustulon sijaan olisi kehitettävä nykyistä sosiaalivakuutusjärjestelmää yksinkertaisemmaksi.

Perustulokokeilun otos on varsin pieni ja joukko suppea ryhmä, vain 2000 Kelan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen saajaa. Resurssien vuoksi joukossa ei ole esimerkiksi itsensätyöllistäjiä, yrittäjiä, toimeksiantosuhteessa olevia, osa-aikatyötä tekeviä, matalapalkka-aloilla täysipäiväisesti työskenteleviä tai opiskelijoita, joita Akava olisi mukaan toivonut. Olisi ollut tärkeää selvittää, miten edellä mainitut ryhmät kokevat nykyjärjestelmän eli johtaako se siihen, että työttömyys on ehkä yllättäenkin taloudellisesti turvallisempi vaihtoehto. 

Perustulossa on merkittäviä verotukseen liittyviä kysymyksiä, joita on syytä pohtia. Kuinka paljon veroaste nousisi, jotta kykenemme rahoittamaan perustulon? Toinen kysymys on, miten käy julkisen sektorin rahoituksen, jos henkilö kokee saavansa riittävän toimeentulon osa-aikatyöstä kokoaikatyön sijaan. Työllisyyskysymyksenä on mahdollista, että työn kannattavuus kärsii.

Perustulokokeilussa on myös sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ulottuvuuksia. Kokeilun aikana on syytä arvioida sitä, miten perustulo vaikuttaa naisten työssäkäyntiin ja työmarkkina-asemaan huomioiden palkanmuodostuksen ja koulutettujen matalapalkka-aloilla työskentelevien naisten tilanteen.

Paljon toiveita ja kysymyksiä on ilmassa, kovin vähän vastauksia. Aikaa on vähän ja rahaa ei senkään vertaa.  Nähtäväksi jää, miten hahmoteltu perustulomalli ja -kokeilu auttavat viitoittamaan suuntaa sille, onko perustulo pelastusrengas vai Kankkulan kaivo.  

Anu Tuovinen
Asiantuntija
Akava ry


Uudistetaanko kuntoutusta vai kuntoutusjärjestelmää?

13.9.2016

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti syyskuun alussa kuntoutuksen uudistamiskomitean. Sen tavoitteena on yhdenvertainen ja kustannustehokas järjestelmä, joka mm. tukee kuntoutujaa arjessa, kotona asumista ja aktiivista osallistumista sekä pidentää työuria.

Kuntoutuksen uudistamistyö linkitetään sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen sekä rahoitus- ja valinnanvapausuudistukseen. Tämä on keskeistä, sillä kuntoutus ei ole yksittäinen toimenpide, eikä edes yhtenäinen järjestelmä. Kuntoutus linkittyy yhteiskunnan eri sektoreihin ja toimintoihin. Sitä säädellään yli 20 eri laissa.

Pirstaleisuuden lisäksi nykytilanteen ongelma on, että apua tarvitsevat eivät saa kuntoutuspalveluja oikea-aikaisesti. Heillä ei myöskään ole tarpeeksi tietoa palvelujen saatavuudesta. Kuntoutus sijoittuu hoitoketjun loppupäähän, vaikka kuntoutuksen vaikuttavuus on usein sitä parempi, mitä aikaisemmin se aloitetaan.

Odotukset kuntoutuksen rakenneuudistukselle ovat kovat. Palvelut tulee tuottaa kustannustehokkaasti ja kuntoutuksen tulee olla vaikuttavaa. Asiakkaan tarpeet on huomioitava. Hoito on myös toteutettava asiakkaan omassa arkiympäristössä.

Kuntoutuspalveluita tuotetaan tällä hetkellä myös yksityisellä sektorilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on voimakkaasti säännelty toimiala. Pienetkin yksityiskohdat voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, toimiiko kilpailu, pääsevätkö uudet toimijat markkinoille ja onko ammatinharjoittajilla mahdollisuus menestyä. Nyt uudistetaan koko kuntoutuspalvelujärjestelmä! Pieniä ja suuria huomioonotettavia asioita on lukuisia, jotta pienilläkin yrittäjillä on jatkossa yhdenvertaiset ja tosiasialliset mahdollisuudet toimia palveluntuottajina lähellä asiakasta.

Moniammatillinen yhteistyö on kuntoutuksen a ja o. Tämän pitäisi näkyä kuntoutuksen rakenneuudistusta suunniteltaessa. Tulevaisuudessa toimivan järjestelmän tulisi mahdollistaa monenlaiset työnmuodot, mukaan luettuna yrittäjyys. Lisäksi toiminta pitää perustua mm. hyviksi todetuille kuntoutuskäytänteille ja uusille innovaatioille.

Miten valinnanvapaus lopulta muotoutuu? Mitkä palvelut kuuluvat perustasolle ja mitkä erikoistasolle? Saako kuntoutusta perustasolla? Näihin kysymyksiin me kuntoutusalan asiantuntijat haluamme vastauksia. Päättäjien on tärkeää ymmärtää, että palveluntuottajien määrän kasvaessa vaarana on palvelujen pirstaloituminen ja asiakkaan putoaminen jonnekin sote- ja kuntoutusuudistus verkoston väliin.

Kuntoutusalan yrittäjän näkökulmasta on keskeistä se, kilpailutetaanko palveluntuottajat vai listaudutaanko tietyn kriteeristön mukaan. Mitkä ovat nämä kriteerit ja mikä taho hoitaa kriteeriprosessia? Asiakkaan näkökulmasta tarvitaan tehokasta ja ymmärrettävää palveluohjausta, jotta asiakas ohjautuu järjestelmässä tarvitsemalleen toimijalle.

Ratkottavana on vielä monta asiaa. Toivottavasti uudistuksella saavutetaan toivottuja tuloksia. Järjestelmän luominen on tehtävä moniammatillisessa yhteistyössä, jossa asiakas on keskiössä. Kuntoutusjärjestelmän uusiminen ei pelkästään riitä, tarvitaan myös nykyisten kuntoutuskäytänteiden uudistamista.


Tiina Mäkinen
puheenjohtaja
Kuntoutusalan Asiantuntijat ry

Kuntoutusalan Asiantuntijat on akavalainen ammattiliitto, jonka jäsenjärjestöjä ovat Suomen Fysioterapeutit ja Suomen Toimintaterapeuttiliitto. Kuntoutusalan Asiantuntijat on Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön perustajajäsen.

 


Yksinyrittäjille arvostusta

6.9.2016

Suomessa on noin 230 000 yritystä (poisluettuna alkutuotannon yritykset). Tästä kokonaismäärästä yksinyrittäjien ja itsensätyöllistäjien määrä on jo yli 160 000. Tämä määrä on kasvanut 37 000 hengellä vuosituhannen vaihteesta. 

Keskustelin aikoinaan silloisen elinkeinoministerin kanssa yksinyrittäjän asemasta yhteiskunnassa. Tuolloin hänen mukaansa piti kaikkien yrittäjien pyrkiä kasvuyrittäjiksi. Esitinkin kysymyksen, mitä jos yksinyrittäjä on tyytyväinen asemaansa ja oman yrityksensä tulokseen, haluavatko kaikki kasvuyrityksiksi.

Yksinyrittäjyys on monille tietoinen valinta, jota myös yhteiskunnan tulisi arvostaa siinä missä kaikkea muutakin työtä, jolla saadaan kasvua Suomeen.

Suurena kynnyksenä on pidetty ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Byrokratian kynnystä on madallettu ja määräaikaisuuden ja koeajan rajaa ollaan pidentämässä. Yksinyrittäjä kokee suurta vastuuta ensimmäisen palkatun henkilön työn jatkuvuudesta, vaikka työtekijän tarve ajoittain olisikin välttämätöntä. Mikäli tulevaisuuden näkymät ovat vähääkään epävarmat niin lisäapu yritykseen jää palkkaamatta.

Onko kuitenkin riittävä yrittäjätulo itselle ja myös oman ajan käyttö omissa käsissä tulevaisuuden näkymänä parempi, kuin sitoa itsensä kasvuyritykseen ja sitä kautta mahdollisiin riskeihin.

Ymmärrän täysin valtiovallan toiveet kasvuyrittäjyydestä mutta pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että luodaan yrittäjyyttä helpottavia sekä sosiaaliturvaa parantavia rakenteita myös yksinyrittäjille. Väistämättä, ja toivottavasti, yksinyrittäjistä osasta tulee myös kasvuyrittäjiä, joten etenkin yrityksen alkumetreillä tarvitaan tasapuolista kannustusta, oli sitten kyseessä yksinyrittäjä tai nopeaan nousukiitoon pyrkivä Start Up- yritys.

Jarmo Hyvärinen
Puheenjohtaja
Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA


Yrittäjän eläke ja sairauspäiväraha – totta vai tarua?

30.8.2016


Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestöä perustettaessa nousi heti esiin eri liittojen jäsenille yhteisiä ongelmia. Niistä polttavimpia ovat toimeentulon epävarmuus eläkkeellä ja sairauden kohdatessa.
Työsuhteessa olevan palkkatulosta pidätetään automaattisesti verojen lisäksi työeläkevakuutusmaksu. Yrittäjä pitää huolehtia eläkemaksuistaan itse.

Yrittäjän eläkevakuutus, YEL-vakuutus, on pakollinen, jos ammatinharjoittamisesta tai yritystoiminnasta saatu työtulo ylittää 7 557,18 euroa. Tämä koskee myös sivutoimisia yrittäjiä. Aloittava yrittäjä saa maksusta alennusta. Lisäksi yrittäjä voi tietenkin sijoittaa varojaan yksityisiin eläkerahastoihin tai muulla tavoin pyrkiä turvaamaan eläkeaikaisen toimeentulonsa.

YEL-maksu vuonna 2016 on 23,60 % vahvistetusta YEL-työtulosta alle 53-vuotiaille ammatinharjoittajille ja 53 vuoden täyttämistä seuraavan vuoden alusta 25,1 %. Työtulon ei tarvitse olla täsmälleen ammatinharjoittajan verotettavan tulon suuruinen, vaan sen hakemisessa voi noudattaa harkintaa. YEL-vakuutuksen pohjana oleva työtulo vaikuttaa paitsi eläkkeen myös Kelan maksamien päivärahojen (esim. sairauspäiväraha, äitiyspäiväraha) suuruuteen. Ammatinharjoittajalla on myös mahdollisuus maksaa enemmän tai vähemmän vakuutusmaksua, kuin mitä hänen vahvistettu työtulonsa edellyttää. Tästä ns. jousto-oikeudesta voi sopia vuodeksi kerrallaan oman eläkevakuutusyhtiön kanssa.

Monikaan yrittäjä ei pidä YEL-maksun tuottoa hyvänä. Lisäksi korkea maksuprosentti johtaa siihen, että YEL-työtulo lasketaan kovin alhaiseksi, mikä heikentää aikanaan maksuun tulevaa eläkettä. Jos ja kun maamme hallitus haluaa kannustaa yrittämiseen ja itsensä työllistämiseen, tulee sen lainsäätäjänä huolehtia myös yrittäjien eläketurvan kehittämisestä ja sen saattamisesta kannustavalle tasolle.

Myös yrittäjän sairastuessa tilanne on hankala. Sairauspäivärahan omavastuuaika on sairastumispäivän lisäksi kolme arkipäivää – kun yrittäjä ei voi sairastaa palkansaajan tavoin palkallisesti, tämä on pitkä aika odottaa tuloa. Yrittäjällä on huonosti varaa sairastaa. Myös tähän tarvitaan muutos.

Annarilla Ahtola
Puheenjohtaja
Suomen Psykologiliitto ry


Yrittäjän turvaverkossa paikattavaa

23.8.2016

Liikkuminen työsuhteisen työn, itsensä työllistämisen ja yrittäjyyden välillä lisääntyy. Lainsäädäntö laahaa auttamatta perässä, kun työelämä monimuotoistuu. Kyse on erilaisten työelämään kytkeytyvien ilmiöiden lisääntymisestä ja yleistymisestä – epätyypillisestä tulee tyypillistä.

Julkisuudessa keskustelu työelämästä kärjistyy usein keskusteluksi työmarkkinajärjestöjen asemasta ja jämähtämisestä johonkin vanhan maailman poteroihin. Palkansaajaliikkeellä on kuitenkin yhä paikkansa työelämän pelisääntöjen kehittäjänä ja valvojana. Työn murroksessa on tärkeää huolehtia riittävästä  turvasta kaikille työtä tekeville.  Tieto siitä, että turvaverkko kantaa pahana päivänä vapauttaa luovuuteen ja tehokkaaseen työntekoon.

Sosiaaliturvan on seurattava mukana eri työntekomuotojen välillä liikkuessa. Tämä koskettaa yrittäjiä ja itsensätyöllistäjiä esimerkiksi aloilla, jossa ansiot vaihtelevat, jäävät pieniksi tai tulevat eri lähteistä. Järjestelmässä on aukkoja ja tarve pienten yrittäjätulojen vakuuttamiselle palkansaajatyön rinnalla on tunnistettu.

Akava on esittänyt oman mallin yhdistelmävakuutuksesta, jossa työ olisi mahdollista vakuuttaa yhtäaikaisesti sekä palkansaaja- että yrittäjäkassassa. Tällä hetkellä tämä ei onnistu ja statuksen muuttuessa onkin oltava tarkkana, että muistaa myös vaihtaa työttömyyskassan palkansaajakassasta yrittäjäkassaan tietyn ajan kuluessa.  Yrittäjäkassan jäsenmaksu on myös palkansaajan maksua korkeampi, mikä saattaa johtaa alivakuuttamiseen. Yhdistelmävakuutus olisi vapaaehtoinen ja sillä voisi vakuuttaa tulot, jotka jäävät pienemmäksi kuin yrittäjien työttömyysturvan ehtona oleva summa, nykyään noin 12 400 euroa vuodessa.

Yrittäjien ja itsensätyöllistäjien asemaan liittyviä epäkohtia on toki selvitetty, raportteja laadittu ja työryhmiä perustettu jo aiempien hallitusten aikana mutta asia ei ole edennyt lainsäädäntöön asti riittävästi.

Nyt asiassa on tapahtunut nytkähdys eteenpäin ja Akavassa olemme toiveikkaita, että jotakin edistystä myös tapahtuu.  Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström on 23.6.2016 nimennyt selvityshenkilöt jatkojalostamaan mm. yhdistelmävakuutuksen mallia.  Selvityshenkilöinä toimivat Akavan työelämäasioiden johtaja Maria Löfgren ja Suomen Yrittäjien työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén. Toimikausi on 15.8.-14.12.2016.
 

Anu Tuovinen
Asiantuntija
Akava ry


Apurahalla, konsulttina, toimeksiantosopimuksella, palkkiolla

16.8.2016

Mitä yhteistä on apurahatutkijalla, historiankirjoittajalla, tuntiopettajalla ja keikkatyöntekijällä? He ovat todennäköisesti kaikki itsensätyöllistäjiä. Useat heistä ovat työsuhteen ja yrittäjyyden välitilassa.

Apurahalla työtä tekeville saatiin pitkän työn tuloksena neuvoteltua eläketurvaratkaisu vuoden 2009 alusta alkaen. Apurahalla työskentelevät vakuuttavat itsensä eläkkeen ja tapaturmien osalta Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa Melassa. Vakuutettu työtulo oikeuttaa myös työtulon perusteella maksettavaan sairaus- ja äitiyspäivärahaan. Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan oikeuttavaa työssäoloehtoa apurahalla työskentelystä ei kartu. Yrittäjiä apurahatutkijat eivät kuitenkaan ole.

Monenlaista asiantuntijatyötä tarjotaan nykyisin tehtäväksi toimeksiannolla palkkiopohjalta. Tämä on työnantajalle huomattavasti halvempaa kuin työsuhteeseen ottaminen tai vuokratyövoiman käyttö. Jopa valtio ja kunnat teettävät työtä palkkiosopimuksilla. Asiantuntijalle saattaa tulla sellainen käsitys, että hän on työsuhteessa. Toimeksiantosopimus saatetaan tehdä työsopimuksen näköiseksi ja kuukausittainen palkkio tulee palkkalaskelman näköisenä. Karu totuus paljastuu, kun palkkiolla työskennellyt huomaakin jäävänsä ilman ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Moni asiantuntija hankkii elantonsa ”murusista”: osa-aikatyötä, kirjoituksia lehtiin, opetuskeikkoja – kenties lyhyt apurahapätkä. Tällainen asiantuntija on sosiaaliturvan väliinputoaja ja elantoa voi joutua hakemaan jopa leipäjonosta.

Yrittäjyys voi olla oma valinta, mutta suuri osa eri tavoin itsensätyöllistäviä on sitä olosuhteiden pakosta, kun palkkatyötä ei ole tarjolla. Tätä ryhmää ei saa jättää sosiaaliturvan ulkopuolelle eikä käyttää halpatyövoimana. Kuka neuvottelee tämän ryhmän puolesta? Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestö ajaa parannuksia yrittäjien ja itsensätyöllistäjien asemaan. Tieteentekijöiden liitto päätti liittyä tähän edunvalvontajärjestöön. Yksin asioita on vaikea saada eteenpäin, yrittäjien ja itsensätyöllistäjien kannattaa yhdistää voimansa edunvalvonnassa.

Toivottavasti lukuisat selvitykset johtavat tulevaisuudessa itsensätyöllistäjien sosiaaliturvan parannuksiin. Kesäkuussa oikeus- ja työministeri Jari Lindström nimitti selvityshenkilöt kartoittamaan muutostarpeita itsensätyöllistäjien työttömyysturvaan ja vakuutusjärjestelmään. Toisena selvityshenkilönä on johtaja Maria Löfgren Akavasta:

http://tem.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvityshenkilot-kartoittamaan-itsensa-tyollistajien-tyottomyysturvajarjestelmaa

Eeva Rantala
Toiminnanjohtaja
Tieteentekijöiden liitto


Virkamies ja kunnalla töissä

23.6.2016


Eihän ne mitään yrittämisestä ja yritystoiminnasta tiedä, haittaavat ja hankaloittavat vain kunnollisten ja ahkerien yrittäjien toimintaa... Näinhän asiat usein nähdään ja koetaan, mutta todellisuus on kyllä aivan muuta.

Uutta edunvalvontajärjestöä perustettaessa oli paljon ihmetteleviä katseita, kun kerroimme halumme olla mukana jo perustamisvaiheessa. Olemmehan vahvasti kuntasektorin teknisten asiantuntijoiden etujärjestö, eikä yrittäjyyden uskottu koskettavan juurikaan meidän jäsenistöämme. Tiesimme kuitenkin, että perinteisesti tietyt ammattialat kuntapuolella ovat aina tehneet oman työn ohella erilaisia projekteja ja toimeksiantoja. Tuon tiedon pohjalta halusimme olla heti mukana. Mielestämme kuntasektorin muutokset saattaisivat vielä lisätä yritystoimintaa tai sen vaikutuspiirissä olemista. Voihan olla, että yrittäjiksi siirtymistä tapahtuu myöskin kuntatekniikan henkilöstön osalta.

Varmistaaksemme asioiden tämän hetkisen tilan, teimme jäsenistöllemme aiheesta kyselyn ja saimme yllättyä itsekin. Jäsenistöstämme noin 20% on tavalla tai toisella kiinni yritystoiminnassa ja heistä suurin osa on sivutoimisia yrittäjiä eli tekevät virkansa/ toimensa ohella erilaisia ammattiinsa liittyviä projekteja lähinnä erilaisissa suunnittelu- tai valvontatehtävissä.

Jäsenemme haluavat luultavasti myös kehittää ammatillista osaamista mielenkiintoisten projektien avulla. Toisaalta teorian ohella jokaisen pitää huolehtia työmarkkinakelpoisuuden säilymisestä ja oman osaamisen kilpailukykyisyydestä. Mitä me järjestönä sitten voimme tehdä näiden jäsentemme hyväksi?

Tässä vaiheessa varmasti tärkein tehtävämme on ohjeistaa toimimaan, miten vältetään ongelmat palkkatyön ja yrittäjyystoiminnan yhteensovittamisen välillä. Tulevaisuuden tavoitteet voivat olla sitten pidemmälläkin, kuten eläkkeen kartuttaminen myös sivutoimisesta yrittäjyystoiminnasta.

Katse siis tiukasti tulevaisuuteen, sillä työelämä uudistuu ja muutoksissa on pysyttävä mukana.

Keijo Houhala
Puheenjohtaja
KTK Tekniikan Asiantuntijat


Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvonnalle on tarvetta

14.6.2016
 
Tänä keväänä erään suuren terveydenhuollon organisaation psykoterapian kilpailutuksessa kävi niin, että tarjouspyynnön ehdoissa kilpailutuksesta rajattiin pois useita koulutettuja psykoterapeutteja, joilla on Valviran hyväksymä nimikesuoja ja Kela-oikeudet. Kilpailutuksen järjestäjäorganisaatio hyväksyi ainoastaan tiettyjen pohjakoulutuksen omaavat psykoterapeutit ja perustelee taustatutkintorajaustaan vetoamalla erikoissairaanhoidon tarpeisiin.
 
Tarjouskilpailun yhteydessä ovat useat yksittäiset ammatinharjoittajat, joiden taustatutkinto on mm. fysioterapeutti, sosiaalipsykologi, sosionomi (AMK) jne. joutuneet toteamaan, että vaikka he olisivat työskennelleet kyseisen organisaation palvelupsykoterapeutteina 10 vuotta, niin tähän kilpailuun heitä ei hyväksytä.
 
Mitä voi tehdä yksittäinen ammatinharjoittaja ja yrittäjä? Hän voi tietenkin esittää kilpailutuksen järjestäjälle kysymyksiä, eipä juuri muuta. Onko kilpailutus hankintalain mukainen ja noudattaako se julkisen hankinnan periaatetta tarjoajien yhdenvertaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta? Onko julkisessa kilpailutuksessa sallittua rajata Valviran hyväksymän nimikesuojan saaneista osa ulkopuolelle taustatutkinnon perusteella?
 
Mutta hänen edustamansa liitto ja Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestö voivat. Talentia on pyytänyt edellä mainittuihin kysymyksiin mm. Suomen Kuntaliiton ja TEM:n näkemyksiä. Kun saamme vastauksia, tuomme asian käsiteltäväksi Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestöön, jotta voimme miettiä yhdessä jatkotoimenpiteitä. Edellä kuvaamani esimerkki osoittaa, että ammatinharjoittajien, yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvonnalle on todella tarvetta.
 
Sote-uudistuksen valmistelussa sosiaali- ja terveysalan ammatinharjoittajien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontaa tulee tehostaa. Siinä missä soten henkilöstön asemaa koskevissa asioissa Akava-konsernissa toimijana on Juko, niin ammatinharjoittajien ja yrittäjien asiat kuuluvat Akavan yrittäjien ja ammatinharjoittajien edunvalvontajärjestölle. Soten valinnanvapaus, yhtiöittäminen ja kilpailu tulevat varmasti työllistämään uutta edunvalvontajärjestöämme nyt ja jatkossakin.
 
Tero Ristimäki
puheenjohtaja
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry
Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön hallituksen jäsen
 

 


Minustako Yrittäjä?

7.6.2016

Logopedian opinnot kunnialla suoritettu ja yrittäjyyteen on kursseja käyty. Hinnoittelu ja verotukselliset sekä yhtiömuotoa koskevat ratkaisut on tehty. Tarvittavat luvat ja oikeudet, vakuutukset ja omavalvontapaperit ovat kunnossa ja mapitettu paikkaan, josta ne ovat tarvittaessa helposti löydettävissä. Eläkeasiat ja turva mahdollisen sairastamisen varalta on pohdittu pitkällä tähtäimellä ja riittävässä laajuudessa. Rekisteriseloste ja turvaohjeet on tehty. Arkistokaappi, riittävä määrä terapiamateriaalia, printteri, silppuri ja laminaattori ovat omilla paikoillaan. Joko nyt voin tehdä puheterapeuttista kuntoutusta? Oman näköistä, perusteltua, asiakkaan arjen toimintakykyä parantavaa työtäni?

Niin onhan sitten vielä ainakin kirjanpito, laskutus ja potilasasiakirjojen hallinnointi. Olisipa mukavaa antaa jonkun muun hoitaa, joten ulkoistanpa kaikki ikävältä tuntuvat asiat. Ja keskityn siihen, mitä varten olen ammattiini opiskellut.

Terveydenhuollon yrittäjällä on yrittäjyyteen liittyvien yleisvelvoitteiden lisäksi myös terveydenhuollon lainsäädännöstä nousevia velvoitteita. Yrittäjyyteen kuuluu, että vastuu kokonaisuudesta, myös kaikkien ulkoistettujen palveluiden laadusta ja riittävästä sisällöstä sekä toiminnan lainmukaisuudesta on aina yksin yrittäjällä. Näin on silloinkin kun ammatinharjoittajapuheterapeutti on mukana yrityksessä, joka tuottaa puheterapeutille tukipalveluita, esimerkiksi kun toimitaan lääkärikeskuksessa tuntisopimuksella, alihankkijana toiselle ammatinharjoittajalle tai muulle yritysmuotoiselle kumppanille.

Oman alan, puheterapian, hallinnan lisäksi on siis monen monta yritystoimintaan liittyvää asiaa, joista tulee pysyä ajan tasalla, säädöstä joita tulee noudattaa ja suositusta, jonka mukaan toimia. Lisäksi palveluiden ostajilla on usein omia toiveita ammatinharjoittajille esimerkiksi palveluiden laatuun liittyen.  Tässäpä olikin jo aika monta syytä ammatinharjoittajalle ja yrittäjälle kuulua liittoon. Liittoon kuuluminen ei vähennä yrittäjän velvoitteista ainuttakaan, mutta se antaa keskitetyn väylän pysyä ajan tasalla ja vaikuttaa niihin muutoksiin ja vaatimuksiin, jotka koskevat puheterapeuttiyrittäjäksi ryhtymistä ja puheterapeuttiyrittäjänä toimimista.

 

Heta Piirto
Toiminnanjohtaja
Suomen puheterapeuttiliitto ry
Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön hallituksen jäsen


Osa-aikayrittäjyys ja itsensä työllistäminen tulossa myös opetusalalle

31.5.2016

Työsuhteen muodot ovat työmarkkinoilla olleet suuressa muutoksessa. Kaikki kehitys ei ole ollut todellakaan myönteistä, mutta osa ilmiöistä on sellaisia, että niiden voi ennakoida jatkuvan. Tällainen ilmiö on itsensä työllistävien ja osa-aikayrittäjien määrän lisääntyminen. Tämä ilmiö tullee myös koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalalle. On hienoa, että olemme perustaneet Akavaan uuden edunvalvontajärjestön huolehtimaan yrittäjien ja itsensä työllistäjien edunvalvonnasta. Myös OAJ haluaa olla tässä työssä mukana.

Lukujen valossa voidaan arvioida yrittäjien ja itsensätyöllistäjien määrän liikkuvan vajaan 150 000 vaiheilla. Tämän lisäksi tulevat vielä ne yrittäjät ja itsensätyöllistäjät, joilla yritysmuoto on osakeyhtiö. Vaikka viime vuosien aikana ei suuria muutoksia olekaan tapahtunut, on perusteltua olettaa, että jatkossa määrä tulee kasvamaan.

Koulutus-, kasvatus- ja tutkimusalan kannalta yrittäjinä, toiminimellä sekä myös sivutoimisina yrittäjinä toimivat alan osaajat lisääntyvät, erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Aikuiskoulutuksessa, erityisesti mm. maahanmuuttajien koulutuksessa on toiminimillä työskentely ja toimeksiantosopimusten määrä jo nyt laajentunut. Lisäksi päiväkotiyrittäjät ovat lisääntyneet ja lisääntymässä. Samoin jo useamman vuoden ajan on markkinoilla ollut tuki- ja lisäopetusta tarjoavia itsensätyöllistäjiä ja yrittäjiä.

OAJ:n jäsenkentässä on perinteisesti ollut laajaa sivutoimista yrittäjyyttä, joka on työttömyysturvan piirissä, mutta jossa kuitenkin jatkossa rajanveto voi olla vaikeaa. Tuoreita määrätilastoja ei ole, mutta esimerkiksi vuonna 2006 tehdyssä jäsenkyselyssä ammattikorkeakoulujen piirissä työskentelevistä noin 26 % ilmoitti olevansa tai olleensa yrittäjänä ja noin 14 % ammatinharjoittajana. Muita mahdollisia alamme yrittäjä- ja ammatinharjoittajaryhmiä tullevat mahdollisesti olemaan kädentaitoja opettavat (esim. vapaa sivistystyö) ja sivutoimiset opettajat (esim. oppimateriaalin tekijät).

Uusien työmuotojen syntyessä ja laajetessa on erityisen tärkeää varmistaa riskien hallinta. Tiedotuksessa on huolehdittava, että jos ryhtyy yrittäjäksi tai muuttaa statustaan, pitää olla tiedossa kaikki ne seikat, jotka muuttuvat, missä kulkee raja työsuhteen, yrittäjyyden ja sivutoimisen yrittäjyyden kohdalla. Tiedotuksella on osaltaan mahdollista myös saada järjestäytymään osa siitä joukosta, jotka ovat työttömyyskassojen ja/tai ammattiliittojen ulkopuolella. Sosiaaliturva ja tiedotus tulevatkin olemaan keskeisessä roolissa myös akavalaisessa tämän joukon edunvalvonnassa.
 

Olli Luukkainen
Puheenjohtaja
Opettajien Ammattijärjestö OAJ


Yrittäjyyden ja itsensätyöllistäjien evoluutio

24.5.2016


Vuonna 1965 nykyisen Agronomiliiton edeltäjän, Agronomien yhdistyksen, jäsenkunnasta yrittäjiksi rekisteröitiin yli 15 %. Miehistä päätoimisia yrittäjiä oli 19 % ja naisista 5 %. Tämän lisäksi merkittävä määrä naisia rekisteröitiin tuolloin yrittäjäjäsenen puolisoksi. Taisivat puolisot olla kyllä jo tuolloin puhdasverisiä yrittäjiä, mutta elettiin vain vähän tasa-arvottomammassa Suomessa.

Nykyään liittomme työikäisestä jäsenkunnasta päätoimisiksi yrittäjiksi itsensä ilmoittaa 10 % ja sivutoimisiksi 6 %. Eli 16 % tunnistaa omakohtaisesti olevansa yrittäjä, ammatinharjoittaja tai itsensätyöllistäjä. Sukupuolten väliset erot tilastoissamme ovat tasoittuneet.

Jäsenkunnassamme on ylivoimaisesti eniten pää- tai sivutoimisia yrittäjiä maatalousalan koulutuksen saaneiden keskuudessa. Seuraavaksi suurimmat yrittäjyysluvut löytyvät elintarvikealalta ja ravitsemusalalta. Liitossamme perinteinen ja edelleen vahvana säilynyt maanviljely onkin saanut rinnalleen muun maatalousyrittämisen sekä laajemmin koko ruokaketjuun ulottuvan yrittämisen. Ravitsemusalan yrittäjyys ja itsensä työllistäminen on kasvanut jo pidempään. Sote-uudistus tulee möyhentämään tätä kenttää melkoisesti luoden uhkien rinnalle myös mahdollisuuksia.

Apurahatutkijoiden erityisongelmat ovat edelleen olemassa, vaikka sosiaaliturvaa onkin parannettu MELA-turvan kautta viime vuosina. Tämä näkyy mm. tänä keväänä Agronomiliiton yhteydessä toimiville tieteellisille apurahasäätiöille toimitettujen apurahahakemusten rivien väleissä. Työtä turvaverkkojen rakentamiseksi on vielä paljon tehtävänä.
Perinteisen yrittämisen rinnalle ovat tulleet itsensä työllistämisen lukuisat eri muodot, minkä perässä sääntely ei näytä pysyvän. Erityisesti vastavalmistuneiden työllistymisen vaikeutuminen edellyttää uusia toimenpiteitä.

Sekä Agronomiliiton historian että tuoreimman toimintasuunnitelman sivuja käännellessä yrittäjäjäsenet ja itsensätyöllistäjät laajassa kirjossaan kulkevat vahvasti mukana. Kun välillä oma linjamme on aiheuttanut yhteenottoja keskusjärjestö Akavan ja joidenkin sisarliittojen kanssa, on aika tästä muuttunut. Olemme jo useamman vuoden ajan iloinneet siitä henkisen ilmapiirin muutoksesta yrittäjyyden kannustamisen suuntaan, jota Akavan toiminnassa on nähty ja koettu. Yrittäjyyden ja palkkatyön vastakkainasettelusta on päästy työn tekemisen kannustamiseen riippumatta työn tekemisen muodosta.

Uuden edunvalvontajärjestön perustaminen oli asioiden edistämiseksi tässä vaiheessa hyvä liike, jolla yksittäisten liittojen työn rinnalle saadaan koordinaatiota, kasvavaa asiantuntemusta ja edunvalvontavoimaa. Punaisena lankana kulkekoon se, että lainsäädäntöä ja normeja kehitetään yksinkertaisempaan suuntaan. Kynnyksiä on madallettava.


Jyrki Wallin
toiminnanjohtaja, Agronomiliitto ry
twitter: @JyrkiWallin


Yritystoiminnalla on alakohtaisia erityispiirteitä

17.5.2016

Akavalaisia yrittäjiä yhdistää asiantuntijuuteen pohjautuva yritystoiminta ja yrittäjän vahva ammatti-identiteetti. Akavalaiselle yrittäjälle tunnusomaista on myös halu kuulua ammattiliittoon. Järjestäytymisen taustalla on usein yhteiselle koulutuspohjalle rakentuva yhteenkuuluvuuden tunne, jonka rinnalle yrittäjä-identiteetti työuran myöhemmässä vaiheessa rakentuu.

Toisaalta akavalaiset yrittäjät ovat myös monenkirjava joukko. He toimivat monilla eri aloilla, joilla on kaikilla omat erityispiirteensä. Kuntoutusala on yksi niistä akavalaisista aloista, jolla yrittäjiä on paljon. Esimerkiksi fysioterapeuteista, puheterapeuteista ja toimintaterapeuteista yrittäjinä toimii noin 20% jäsenistöstä.

Tyypillistä kuntoutusalalle on naisvaltainen mikroyrittäjyys, palvelutuotteet ja niiden toteutuminen asiakkaan eli kuntoutujan omassa toimintaympäristössä. Alan yrityksiltä ostetaan kuntoutuspalveluita pääsääntöisesti lääkärin kirjoittaman lähetteen perusteella, ja maksajana toimii useinmiten jokin iso julkisen sektorin tai valtion toimija kuten Kela, kunta tai sairaanhoitopiiri.

Kuntoutusalan yrittäjyyden erityispiirteitä on muun muassa se, että yrittäjä on usein riippuvainen yhdestä tai muutamasta maksajatahosta koska kuntoutuspalveluiden ostaminen on keskitettyä. Myös palvelutuotteiden sisältö määritellään usein ostavan tahon toimesta esimerkiksi Kelan standardien kautta. Lisäksi alan yritystoiminnan erityispiirteenä on palveluiden kilpailutuskauden pitkä kesto, jossa yrittäjä joutuu määrittämän hinnan tuotteelleen jopa useaksi vuodeksi eteenpäin. Innovaatioihin perustuvan, yksilöllisesti tuotteistetun ja taloudellisesti kannattavan yritystoiminnan toteuttaminen on näissä puitteissa haasteellista.

Tulevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on lisätä kansalaisten valinnanvapautta sekä tasavertaisuutta palveluiden laadun ja saatavuuden suhteen. Jotta kuntoutusalan yrittäjyys palvelee jatkossa yhteiskunnan tarpeita julkisen ja kolmannen sektorin rinnalla, tulee valinnanvapauden suunnittelussa tunnistaa ja huomioida alan yrittäjyyden erityispiirteet. Kilpailutukset eivät saa käydä mikroyrittäjille liian raskaiksi ja tietojärjestelmien aiheuttamat kustannukset, kuten Kanta-arkistoon liittyminen, tulee suhteuttaa yrityksen kokoon. Mikroyrittäjien ainutlaatuinen asema alueellisten kuntoutuspalveluiden tuottamisessa lähellä asiakasta on turvattava.
 
Kristina Holmberg
Varapuheenjohtaja
Kuntoutusalan Asiantuntijat ry

Kirjoittaja on Akavan yrittäjien ja itsensätyöllistäjien edunvalvontajärjestön hallituksen varajäsen

Kuntoutusalan Asiantuntijat on akavalainen ammattiliitto, jonka jäsenjärjestöjä ovat Suomen Fysioterapeutit ja Suomen Toimintaterapeuttiliitto.


Sote- ja aluehallintouudistus lisää akavalaista yrittäjyyttä

10.5.2016

Yrittäjyys lisääntyy jatkuvasti myös terveys- ja sosiaalipalveluiden alalla. Psykologeista lähes joka kolmas myy palveluitaan yrittäjänä vähintään muun työn ohella, ja 10 % toimii kokonaan yrittäjinä. Samoin esimerkiksi fysio- ja toimintaterapeutit, puheterapeutit sekä sosiaalialan ammattilaiset toimivat usein sivu- tai päätoimisina yrittäjinä.

Yritystoiminta terveys- ja sosiaalipalveluiden alalla on usein itsenäistä ammatinharjoittamista ja yksinyrittämistä, kuten monella muullakin akavalaisella alalla. Toimeentulon turvaaminen sairastumisen, työn puutteen ja eläkkeelle jäämisen varalle on keskeistä. Terveys- ja sosiaalialan erityispiirteenä on, että yritystoiminta edellyttää usein toimitiloja ja työvälineitä – terveys- ja sosiaalipalvelua ei voi tarjota kotona tai kahvilassa.

Ammatinharjoittajina terveys- ja sosiaalialalla toimivien arkeen kuuluu usein kilpailutuksiin osallistuminen. Kilpailutusten ehdot tuottavat päänvaivaa, ja yksittäisen ammatinharjoittajan voi olla vaikea yltää kaikkiin niihin vaatimuksiin, jotka isoille firmoille ovat itsestäänselvyyksiä – ja jotka eivät suoraan liity asiakkaan tai potilaan saaman palvelun laatuun.

Meneillään oleva sote- ja aluehallintouudistus tulee lisäämään sosiaali- ja terveysalan yksityistä palveluntuotantoa entisestään. On tärkeää, että julkisen palveluntuotannon, kolmannen sektorin sekä yksityisten palveluntuottajien välille löytyy tasapaino, joka tuottaa hyötyjä kansalaisille laadukkaiden ja tasavertaisten palveluiden sekä kohtuullisten kustannusten muodossa. Etenkin yksinyrittäjien mahdollisuudet osallistua palveluntuotantoon on turvattava.

Suomen Psykologiliitossa yrittäjäjäsenten tarpeisiin vastaaminen on ollut keskeinen osa toimintaamme jo pitkään. Koulutus, juridinen neuvonta sekä talous- ja veroneuvonta kuuluvat jäsenetuihin. Uudessa järjestössä meidän osaamisemme ja pitkä kokemuksemme ovat kaikkien muidenkin käytössä. Iloitsemme siitä, että yrittäjien edunvalvonnalle saadaan nyt yhteistyökumppaneita ja sitä kautta lisää voimaa!

Annarilla Ahtola
Puheenjohtaja
Suomen Psykologiliitto ry


Työelämä monimuotoistuu

3.5.2016

Työelämän rakennemuutoksessa myös työsuhteet monimuotoistuvat ja monet erityisosaamista omaavat asiantuntijat toimivat yrittäjinä ja työllistävät siten itsensä verkostojensa kautta erilaisiin toimeksiantoihin. Liikkuminen eri työntekemisen muotojen välillä on tätä päivää. Palkkatyöstä voidaan siirtyä yrittäjäksi tai ammatinharjoittajiksi sekä päinvastoin. Lisäksi yrittäjäjoukkoon kuuluu myös henkilöitä, jotka työskentelevät pääsääntöisesti palkkatyössä ja toimivat lisäksi sivutoimisina yrittäjinä.

Vahva ammattitaito ei kuitenkaan takaa tasaista tai riittävää toimeentuloa yrittäjyyden ja palkkatyön rajapinnassa. Tutkijat ovat esittäneet, että ammatilliseen ja korkeakoulutukseen tulisikin sisällyttää nykyistä laajemmin yritystoimintaan liittyvien perustietojen ja -taitojen opetusta. Osana koulutusta voisi laajentaa työelämävalmiuksia esittelemällä erilaisia ansaintatapoja ja antaa yrityksen perustamiseen liittyviä tietoja.

Koulutus-, työmarkkina- ja sosiaaliturvajärjestelmät ja lainsäädäntö eivät ole pysyneet toimintaympäristön muutoksessa mukana. Ne tunnistavat palkkatyön ja yrittäjyyden toisistaan erillisinä työnteon muotoina, joten rajapinnalla työskentelevän voi olla hankala varmistaa toimeentulonsa. Työntekijänä tai yrittäjänä toimivan tulisi itse osata määritellä statuksensa eläkeyhtiöille ja verottajalle. Vastaavasti työttömyyskassaa valitessa tulee arvioida, liittyäkö palkansaaja- vai yrittäjäkassaan.

Muuttuvaan työelämään kuuluu eripituiset työsuhteet ja alanvaihdot ovat yleistyneet kuten myös työskentely eri statuksilla myös Suomen rajojen ulkopuolella. Valitettavasti nykyinen lainsäädäntö ei huomioi muuttunutta työelämän todellisuutta, vaan henkilö luokitellaan joko työntekijäksi tai yrittäjäksi.

Yksilön hyvinvoinnin ja talouden tehokkuuden kannalta on tärkeää, että yksilöt voivat tulevaisuudessa liikkua joustavammin rajapinnalla työuran eri vaiheissa. Tämä on samalla sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksen suurin haaste. Ratkaisu voisi olla se, että YEL sidonnaisuutta väljennettäisiin ja yrittäjäkassojen omavastuuosuutta (n. 35 %) pienennettäisiin lähemmäksi palkansaajakassojen osuutta (5,5 %). Tämä muutos takaisi yhdenvertaisuuden työttömyysturvan osalta, toimii henkilö sitten yrittäjänä, palkansaajana tai näiden rajapinnassa.

Jarmo Hyvärinen
Puheenjohtaja
Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA

 


Palkkatyöläisestä itsensätyöllistäjä ja yrittäjä - mihin ammattiliittoa tarvitaan?

26.4.2016

Työelämä muuttuu ja sen ennakointia saamme eteemme tiuhaan tahtiin. Useimmin koen lukevani tarinaa uhkakuvista, työpaikkojen katoamisesta digitalisaation ja robottien myötä ja että työsuhteista palkkatyötä tekee pian yhä harvempi työntekijä. Työ ja työpaikat ovat muuttuneet aiemminkin yhteiskunnan ja elinkeinorakenteiden muuttuessa. Onko muutos nyt jotain suurempaa? Muutosvauhti vaikuttaa nyt olevan nopeampaa ja se koskettaa kaikkia aloja. Muutos ei tuo mukanaan vain uhkakuvia, vaan myös mahdollisuuksia.

Ennusteiden mukaan toimeentuloa hankitaan jatkossa yhä useammin vaihdellen ja rinnakkain moninaisissa työn olomuodoissa: palkkatyössä, itsensätyöllistäjinä, yrittäjinä. Mitä tapahtuu, jos perinteinen palkkatyö merkittävästi vähenee? Tarvitaanko tässä työelämän nomadien ja yrittäjäjäsenten edunvalvonnassa enää ammattiliittoja?

Työn tekemisen reilut ehdot, hyvät työolot ja työtehtävistä saatava oikeudenmukainen korvaus ovat tavoitteina myös silloin, kun valvomme moninaisissa toimeentulomuodoissa työskentelevien jäsentemme etuja. 

Työllistymisen keinoja on tärkeää helpottaa, mutta työntekijää kunnioittavalla tavalla. Tämä tukee myös vakituisissa palkkatyösuhteissa olevien asemaa työelämässä, kun samaa työtä ei voi toisaalla hankkia pilkkahinnalla ja työoloja polkien. Samasta työstä sama palkka reiluin työehdoin työllistymisen muodosta riippumatta on kaikkien oikeus ja on kaikkien eduksi. Ammattiliittoja siis tarvitaan työelämän muutoksessa, jopa enemmän kuin pitkään aikaan vakaampien työolojen maailmassa.

Akavan jäsenliitot ovat perustaneet uuden järjestön – Akavan yrittäjien ja itsensä-työllistäjien edunvalvontajärjestön. Sen toiminnan punainen lanka on vahvistaa uusissa ja eri työmuodoissa vaihtelevasti työskentelevien sekä jo vakiintuneiden itsensätyöllistäjien ja yrittäjien asemaa Akavan edunvalvonnassa. Uusi järjestö toimii myös yhteistyöjärjestönä (akavalaisille?) ammattiliitoille.

Uuden järjestön toimintaan kuuluu luoda konkreettisia työoloja ja toimeentuloa edistäviä aloitteita eri työntekomuotojen välissä seilaajille, itsensätyöllistäjille ja ammatinharjoittajille ja vaikuttaa työ- ja sosiaalilainsäädäntöön. Palkkatyön ja yrittäjyyden taitekohdat tuntuvat jääneen toistaiseksi lakien ulottumattomiin.  On tutkittava jo ehdotetun yhdistelmävakuutuksen mahdollisuudet tukkia sosiaaliturvan aukkopaikkoja. Jo hyvän aikaa palkansaajaliikkeessä tavoitteena ollut palkansaajakäsitteen laajentaminen eli työsopimuslain soveltamisalan laajentaminen niin, että moni yrittäjämäisesti toimeentulonsa ansaitseva pääsisi sen piiriin, on edunvalvonnan yksi keskeinen tavoite. 

Uuden edunvalvontajärjestön työhön kuuluu saavuttaa hyvät neuvotteluasetelmat eri osapuolien kanssa ja toimivat verkosto- ja yhteistyösuhteet.  Se edellyttää erityisesti vahvaa yhteistyötä ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen kesken.

Uuden edunvalvontajärjestön työhön kuuluu myös ennakoida johtamis- ja organisaatiokulttuurin muutoksia sekä muita ilmiöitä, joita työn tekemisen uudet muodot voivat tuoda. Konkreettisia kysymyksiä edunvalvontajärjestön tavoitteissa ja toiminnassa on ratkaista, miten me liitot voimme tukea sitä, että uusien työmuotojen tekijät voivat kehittää entistä paremmin osaamistaan tai huolehtia työhyvinvoinnistaan.

On oltava riittävän ajoissa liikkeellä ja vaikutettava työelämän muutoksiin. Myöhemmin ei tarvitse päivitellä, että mitä tapahtui ja mitä olisi pitänyt tehdä. Aktiivinen ja tavoitteellinen toiminta muutoksessa tekee siitä uhkakuvan sijaan mahdollisuuden.
 

Salla Luomanmäki
Toiminnanjohtaja
Akavan Erityisalat AE ry